Se oli kiistatta vuoden lyhyin ja kallein diplomaattinen saippuaooppera. Viidentoista kuukauden ajan entinen Fox News -juontaja ja Donald Trump Jr:n entinen morsian edusti Yhdysvaltain etuja Ateenassa suunnilleen yhtä hienovaraisesti kuin norsu posliinikaupassa — paitsi että norsu ei ainakaan veloittanut välityspalkkiota.
100 000 dollarin lasku, joka edelsi kuulemista
Wall Street Journalin saamien tekstiviestien mukaan tuleva suurlähettiläs pyysi vain muutama päivä ennen senaatin kuulemistaan republikaanilahjoittajalta vaatimatonta palvelusta: voisiko tämä maksaa hänen 100 000 dollarin American Express -laskunsa? Vastineeksi tarjottiin jotain: pääsyä hallinnon ylimpien virkamiesten luo — etu, jota useimmat amerikkalaiset eivät saa, vaikka maksaisivat veronsa ajallaan kaksikymmentä vuotta putkeen.
Lahjoittaja ei koskaan lähettänyt rahaa. Senaatti sen sijaan lähetti hänet Ateenaan joka tapauksessa. Hänen asianajajansa selittivät myöhemmin, kasvot täysin vakavina, että summa vastasi maksamattomia palkkioita julkisista esiintymisistä, jotka oli sovittu ennen nimitystä — matemaattinen yhteensattuma, joka vain sattui erääntymään juuri kuulemisviikolla, kuten mikä tahansa kunnioitettava myöhässä oleva lasku.
Lobbari diplomaattipöydässä ja hermoromahdus Davosin takia
Siitä eteenpäin syytösten lista kasvoi yhtä anteliaasti kuin vuoden lopun budjetti: kreikkalaisen rakennusyhtiön lobbari päästettiin luottamuksellisiin diplomaattitapaamisiin, illallisella heitettiin uhkaus siitä, että Yhdysvallat voisi ”horjuttaa” Kreikan hallitusta (pelottelun esimerkiksi valittiin tahdikkaasti Romania), tehtiin luksusmatkoja Ranskaan energia-alan johtajien kanssa, ja koko jutun tunnehuippuna oli julkinen suuttumus siitä, ettei häntä kutsuttu Kreikka-aiheiseen tilaisuuteen Davosissa.
Suurlähetystöstä tuli useiden lähteiden mukaan vihamielinen työpaikka, jossa alennettiin arvoasteikkoa jopa omassa turvallisuustiimissä — mikä on huomionarvoista, sillä yleensä suojelemaan palkatut ihmiset eivät päädy haluamaan suojelua sinulta.
Ulkoministeri puolusti häntä viisitoista kuukautta, kunnes huomasi puhelimensa olevan kuuluvuusalueen ulkopuolella
Marco Rubio tuki häntä julkisesti kuukausia — ”suurlähettiläämme on ollut vahva suurlähettiläs” — kunnes vaihtoi huomaamatta sävyä pelkkään ”ei kommentteja” -linjaan selittäen Ateenasta lähtiessään, etteivät nimettömät syytökset ole ”mitään evankeliumia”. Varapresidentti JD Vance kehotti odottamaan faktoja, mikä poliittisessa käännöksessä tarkoittaa yleensä ”katsotaan, unohtuuko uutinen ajan myötä”.
12. lokakuuta Trump ilmoitti ”harkitsevansa” hänen erottamistaan: ”Emme ole tyytyväisiä.” Seuraavana päivänä Valkoinen talo pyysi häntä eroamaan ja kutsui häntä samassa lauseessa ”tiimille ihanaksi voimavaraksi” — ehkä hallinnon tähänastisen uran onnistunein oksymoron. Kun presidentiltä kysyttiin hänen suhteestaan naiseen, joka oli ollut kihloissa hänen poikansa kanssa, hän selvensi asiaa tavanomaisella tyylikkyydellään: ”Hän ei ollut perheeni jäsen. Taisi vain olla poikani tyttöystävä, kauan sitten.”
Guilfoyle itse ilmoitti X:ssä, että tehtävä oli ollut ”hänen elämänsä kunnia”, kiisti kaiken samassa kappaleessa ja myönsi samassa kappaleessa, että ”aikani suurlähettiläänä saattaa olla päättymässä”. Trumpin hallinnossa molemmat väitteet voivat ilmeisesti olla totta yhtä aikaa, vähän kuten kvanttifysiikassa — paitsi että täällä hiukkanen on luottokorttilasku.
Ulkoministeriön tarkastajalla on vielä loppu aineisto käytävänä läpi. Sillä välin yksi asia on yhtä selvä kuin Välimeren valo: Washingtonissa ”tiimille ihana voimavara” ja ”viisitoista kuukautta vakavia syytöksiä” osoittautuvat lopulta olevan täsmälleen sama rivi ansioluettelossa.