Rosettan kivestä tekoälyyn: käännösalan historia
Joka vuosi 30. syyskuuta vietetään kansainvälistä kääntäjien päivää pyhän Hieronymuksen, Raamatun latinaksi kääntäjän, kunniaksi. Päivän kunniaksi katsomme, miten kiveen kaiverrettuna alkanut ammatti kasvoi toimialaksi, jonka arvo oli konsulttiyhtiö Nimdzin mukaan noin 72,6 miljardia dollaria vuonna 2025.

Kiviä, papyruksia ja pyhiä kirjoituksia
Yksi historian kuuluisimmista käännösasiakirjoista painaa yli 700 kiloa. Rosettan kivessä on vuodelta 196 eaa. peräisin oleva faarao Ptolemaios V:tä kunnioittava säädös, joka on kirjoitettu kolmesti: hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella ja muinaiskreikaksi. Ranskalaiset sotilaat löysivät kiven vuonna 1799, ja sen ansiosta Jean-François Champollion onnistui tulkitsemaan hieroglyfit vuonna 1822 – juuri siksi, että sama teksti oli kivessä käännettynä.

Suunnilleen samoihin aikoihin Aleksandriassa työstettiin Septuagintaa, heprealaisen Raamatun kreikankielistä käännöstä. Vuosisatoja myöhemmin, vuonna 382, paavi Damasus antoi Hieronymukselle tehtäväksi laatia pyhistä kirjoituksista uuden latinankielisen version: Vulgatan, joka oli käytössä yli tuhat vuotta. Hieronymus kuoli 30. syyskuuta 420, ja siksi päivä on nykyään kääntäjien juhlapäivä.
Bagdad ja Toledo: kääntämällä tieto säilyi
800-luvulla Bagdadin Viisauden talo kokosi yhteen kääntäjiä, jotka käänsivät arabiaksi kreikkalaisia filosofian, lääketieteen ja tähtitieteen teoksia Aristoteleesta Galenokseen. Heistä tunnetuin oli Hunayn ibn Ishaq, yksi aikansa tuotteliaimmista kääntäjistä.

Suuri osa tästä tiedosta palasi Eurooppaan Espanjan kautta. Niin sanotussa Toledon kääntäjäkoulussa 1100- ja 1200-luvuilla kristityt, juutalaiset ja muslimioppineet käänsivät tekstejä arabiasta latinaksi ja kuningas Alfonso X Viisaan aikana myös kastiliaksi, mikä auttoi tekemään siitä tieteen kielen.
Kirjapaino tekee kääntämisestä liiketoimintaa
Gutenbergin kirjapaino 1400-luvun puolivälissä muutti säännöt: käännöstä ei enää kopioitu käsin, vaan sitä painettiin tuhansittain. Syyskuussa 1522 Martti Luther julkaisi saksankielisen Uuden testamenttinsa, ja vuonna 1526 William Tyndale painoi omansa englanniksi. Kääntämisestä tuli myös markkinoiden, lukijoiden ja toisinaan riskien asia: Tyndale teloitettiin vuonna 1536.

Nürnberg ja modernin ammatin synty
Nürnbergin oikeudenkäynneissä (1945–1946) käytettiin ensimmäistä kertaa laajamittaisesti simultaanitulkkausta: syytetyt, tuomarit ja asianajajat seurasivat istuntoja kuulokkeilla englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi IBM:n laitteiden avulla. Malli elää yhä YK:ssa ja Euroopan unionissa.

Vuonna 1953 Pariisissa perustettiin Kansainvälinen kääntäjäliitto FIT, joka alkoi edistää 30. syyskuuta ammatin päivänä. Vuonna 2017 YK:n yleiskokous tunnusti sen virallisesti kansainväliseksi kääntäjien päiväksi.
Reikäkorteista neuroverkkoihin
Tammikuussa 1954 Georgetown–IBM-kokeessa käännettiin koneellisesti yli kuusikymmentä lausetta venäjästä englantiin, ja hankkeen tukijat ilmoittivat konekääntämisen olevan ratkaistu muutamassa vuodessa. Siihen kului vuosikymmeniä: Google Kääntäjä tuli vuonna 2006 ja siirtyi neuroverkkoihin vuonna 2016. Nyt generatiivinen tekoäly muuttaa alaa jälleen.
Nimdzi 100 -raportin (2026) mukaan kielipalvelualan arvo oli noin 72,6 miljardia dollaria vuonna 2025, ja sen ennustetaan nousevan 73,4 miljardiin vuonna 2026. Kasvu on tekoälyn vaikutuksesta aiempia vuosia hitaampaa.
Yli kaksituhatta vuotta Rosettan kiven jälkeen kysymys on yhä sama: kuka varmistaa, että viesti menee perille ehjänä? Koneet kääntävät yhä nopeammin, mutta sopimuksessa, virallisessa asiakirjassa tai myyvässä verkkosivussa viimeinen sana kuuluu edelleen natiivikääntäjälle. Hyvää kansainvälistä kääntäjien päivää!
