Kanada ja EU: historiallinen kumppanuus, jota kukaan ei oikein osaa määritellä. Trump on silti raivoissaan.
Bryssel keksi aivan uuden jäsenyysluokan pelkästään Ottawaa varten. Paperityöt ovat kesken, määritelmä on kesken, ja Washingtonilla on jo mielipiteitä asiasta.
Uusi luokka, keksitty tässä ja nyt
Tällä viikolla Euroopan unioni ilmoitti tarjoavansa Kanadalle jotain täysin uutta: ”assosioitu jäsenyys”. Ei täyttä jäsenyyttä — Kanada ei ala ottaa euroa käyttöön, lähettää europarlamentaarikkoja Strasbourgiin tai opetella EU:n kalastuskiintiöitä ulkoa. Mutta ei se mitään turhaakaan ole. Assosioitu jäsenyys on kategoria, joka on aiemmin varattu juuri sellaiselle epämääräisyydelle, jossa Bryssel on erikoistunut: tarpeeksi läheinen, jotta sillä on merkitystä, ja tarpeeksi epämääräinen, jotta siitä voi neuvotella uudelleen myöhemmin.
Diplomaatit Atlantin molemmin puolin ovat viettäneet viime päivät selittäen, hyvin varovaisin ja sitoumuksettomin sanakääntein, mitä assosioitu jäsenyys itse asiassa tarkoittaa. Rehellinen vastaus, jonka useampi virkamies on myöntänyt nimettömänä, on että asiakirjaa vielä hiotaan.
Ottawan 27 uutta kämppäkaveria
Kanadalle houkutus on selvä: syvempi pääsy markkinoille, jalansija Euroopan standardien laadinnassa ja — ehkä todellinen palkinto — paikka pöydässä, jossa kanadalaisia viejiä koskevat päätökset tehdään, sen sijaan että niistä luettaisiin jälkikäteen tiedotteesta. Maalle, joka on vuosia seurannut suurimman kauppakumppaninsa kohtelevan tulleja mielialana, ystävyyssuhteiden hajauttaminen on ymmärrettävää.
Tämä tarkoittaa myös, että Kanadalla on nyt assosioitu suhde EU:n toiseen tunnusmerkkiin: kahteenkymmeneenneljään viralliseen kieleen, tuhansiin sivuihin säädöksiä ja käännösbudjettiin, joka on suurempi kuin joidenkin maiden puolustusministeriön budjetti. Tervetuloa kerhoon, Ottawa. Ota omat kahvit mukaan — ja mieluiten myös oma kääntäjä.
Naapuri, jota ei kutsuttu
Washingtonin reaktio saapui tavanomaisen hillittynä: sitä ei tullut. Useiden tietojen mukaan Yhdysvaltain presidentti ei ole ottanut järjestelyä hyvin vastaan, ja tulkitsee sen — ei täysin syyttä omalta kannaltaan — Kanadan lähentymisenä Eurooppaan juuri kun Yhdysvaltain ja Kanadan suhteissa on ollut kitkaa. Washingtonia ei kuultu. Brysselissä tai Ottawassa kukaan ei näyttänyt olevan erityisen innokas kysymään.
Se on tavallaan hyvin eurooppalainen ratkaisu: sen sijaan että uusi ongelma sovitettaisiin vanhaan kategoriaan, keksitään uusi kategoria ja annetaan muiden sopeutua. Jos statusta ei ollut olemassa eilen, ja sen luominen on joka tapauksessa vähän kiusallista, Bryssel on perinteisesti mieluummin vain keksinyt sen.
Mitä seuraavaksi (kunhan joku saa PDF:n valmiiksi)
Käytännön yksityiskohdat — kauppaehdot, säädösten yhdenmukaistaminen, mitä ovia ”assosioidun jäsenen” kortti oikeasti avaa — ovat useiden tietojen mukaan yhä kesken. Mikä on hyvin talon tapaan: EU:lla on poikkeuksellinen lahjakkuus julistaa rohkea uusi luku kansainvälisissä suhteissa kauan ennen kuin luku on kirjoitettu loppuun.
Toistaiseksi ”assosioitu jäsen” on nimike ilman täyttä käyttöohjetta — diplomaattinen leikkihahmo, joka on vielä pakkauksessaan. Kanada saa läheisemmät suhteet Eurooppaan. Eurooppa saa otsikon ulospäin katsomisesta juuri silloin, kun se pelaa hyvin kotikentällä. Ja Washington saa yhden lisän jo ennestään melko pitkälle listalle asioita, jotka ovat tehneet siitä tällä viikolla entistä äreämmän.
Kääntäjinä toteamme tuttuun tapaan, että tämäkin uutinen — kuten lähes kaikki EU:sta tulevat — julkistettiin ensin, käännettiin toiseksi ja ymmärrettiin, onnekkaimmillaan, vasta kolmanneksi. Olemme jo tottuneet tähän järjestykseen.