Valtiovarainministeriö julkaisi 7. lokakuuta seuraavalle hallitukselle muistion, jossa esitetään noin 200 toimenpidettä julkisen talouden vahvistamiseksi 8–11 miljardilla eurolla. Kärkiehdotukset: alin vanhuuseläkeikä nousisi asteittain 70 vuoteen, ja kotihoidontuki poistettaisiin tai sitä lyhennettäisiin merkittävästi. Ministeriö korostaa, ettei kyse ole vielä päätöksestä — vaan virkamiesten asiantuntija-arviosta, jonka pohjalta poliitikot sitten päättävät.
200 toimenpidettä, yksi iskulause
Muistio ei rajoitu eläkeikään. Siinä ehdotetaan myös 2–3 miljardin euron arvosta valtion pörssiosakkeiden myyntiä noteeraamattomiin kasvuyrityksiin, kuntien määrän vähentämistä nykyisestä noin 300:sta, hyvinvointialueiden määrän merkittävää karsimista sekä lukukausimaksujen käyttöönottoa suomalaisille, jotka opiskelevat toisen samantasoisen tutkinnon. Mutta eläkeikä ja kotihoidontuki ovat ne kaksi, jotka osuvat suoraan tavallisen perheen arkeen — ja juuri niistä ministeriö antaa tarkimmat luvut.
Ministeriön oma arvio: eläkeiän nosto toisi työmarkkinoille 50 000–120 000 ihmistä lisää. Kotihoidontuen poistolla tai lyhentämisellä arvioidaan olevan noin 10 000 hengen työllisyysvaikutus, joka kasvaisi merkittäväksi pidemmällä aikavälillä. Iän nousu tapahtuisi puoli vuotta kerrallaan syntymävuosikohorttia kohden — hidas, lähes huomaamaton tapa siirtää eläkeikä sinne, missä se ei ollut ennen.
”Kaikki on tehtävissä,” sanoo mies, joka ei tee sitä itse
Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen tiivisti muistion hengen yhteen lauseeseen: ”Kaikki tarvittavat uudistukset ovat toteutettavissa.” Ministeriön talouspolitiikan koordinaattori Lauri Kajanoja oli suorempi siitä, mitä se tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle: ”Julkisen talouden sopeutusurakka on nyt valitettavasti niin suuri, että se väkisinkin vaikuttaa monen suomalaisen arkeen.”
Kumpikaan lause ei ole väärässä. Mutta kumpikaan niistä ei myöskään tule kirjoittajalta, jonka oma eläkeikä on sidottu tähän samaan 70 vuoden tavoitteeseen — ministeriön virkamiehet laativat suosituksen, jonka seuraukset kohdistuvat ennen kaikkea niihin, jotka ovat vasta työuransa alkupuolella, kun taas muistion pohjalta käytäviä hallitusneuvotteluja käyvät poliitikot, joiden oma eläke määräytyy eri säännöillä.
Koko 8–11 miljardin euron tavoite ei edes ole ministeriön oma keksintö: sen asetti helmikuussa eduskunnan parlamentaarinen velkajarrutyöryhmä, joka tarkentaa summan vasta joulukuussa. Ministeriö lupaa lokakuun aikana vielä erillisen meno- ja rakennekatsauksen sekä verokatsauksen, joista pitäisi käydä ilmi, paljonko mikäkin yksittäinen toimenpide oikeasti tuo kassaan. Siihen asti eläkeiän nosto ja kotihoidontuen leikkaus ovat lukuja ilman lopullista hintalappua — mutta jo nyt ne ovat niitä kahta ehdotusta, joista jokainen suomalainen osaa laskea oman osansa.
Ammattiliitot eivät ole vielä ehtineet vastata muistioon virallisesti. Se on sinänsä looginen järjestys: ensin virkamiehet kirjoittavat, mitä ”kaikki tarvittavat uudistukset” tarkoittavat muiden elämässä, ja vasta sen jälkeen ne, joiden elämästä puhutaan, saavat sanoa jotain takaisin.